Hoito- ja palvelutakuu lastensuojeluun

Olin eilen 29.10.2012 kuultavana Aulikki Kananojan lastensuojelu-työryhmässä. Esitin alla olevat kommentit lähetettyihin kysymyksiin. Otin kantaa myös hoito- ja palvelutakuuseen, josta olen itse jo muutama vuosi sitten puhunut, ja jonka myös nyt Lastensuojelun keskusliitto LSKL on ottanut esille.

Tämä olisi yksi säädösmuutos, joka pitäisi tehdä:
Lastensuojelulaissa on jo joitakin ns. hoitotakuun elementtejä, kuten aikarajoja ja suunnitelmaan kirjattujen tukitoimien järjestämisvelvoitetta. Laista puuttuu kuitenkin hoitotakuu-ajattelun tärkein elementti eli se, että lapsella on tosiasiallinen oikeus saada sellainen tuki ja hoito, jota hän tarvitsee viipymättä tai viimeistään määrätyn ajan (esim. kuukauden) kuluessa. Nyt laki ei takaa käytännössä (11§) lapselle ja hänen vanhemmilleen tai koko perheelle tukitoimien järjestymistä. Lastensuojelulapset ja heidän vanhempansa voivat jonottaa erilaisia palveluja pitkiäkin aikoja, ja asiat yleensä tästä vain vaikeutuvat ja tukitoimet kallistuvat.
---------------------------------------------
Tässä esittämäni asiat kokonaisuudessan. Monet ehdotukset liittyvät valtion toiminnan tehostamiseen ja tätä kautta kuntiin, työn laatuun ja lapsen ja perheen subjektiivisten oikeuksien lisäämiseen.

Viranomaisten välisessä yhteistyössä ja tietojen vaihdossa sekä lastensuojelun ilmoituskäytännöissä on puutteita

 Vaikka lastensuojeluilmoitusten määrät ovat kasvaneet, on tuoreiden selvitystilastojen mukaan pääteltävissä, että keskeiset ilmoittamisvelvolliset tahot (mm. päivähoito) eivät kuitenkaan ilmoita huolestaan lapsen tai nuoren lastensuojelutarpeen selvittämiseksi. Toisaalta on myös tietoa toimintakäytännöistä, joiden mukaan tehdään aina automaattisesti ilmoitus ilman, että ilmoittajataho harkitsee omaa huoltaan lapsesta.

 Ilmoitusten suuresta määrästä johtuen lastensuojeluun on syntynyt myös vakava suma/tulppa, jossa lapsen tilannetta ei pystytä selvittämään lain mukaisesti viipymättä. Ilmoitukset ja selvitystarpeet ruuhkautuvat myös mikäli ilmoitusten ja lastensuojelutarpeen selvittämistyötä ei ole organisoitu ja kehitetty toimintamalleja kasvaneiden määrien mukaan.

 Ilmoittajataho ei saa useinkaan mitään palautetietoa ilmoituksensa johdosta, mikä vaikeuttaa lapsen tai nuoren sellaisen erityisen tuen järjestämistä, josta ilmoittajataho voisi vastata. Sosiaaliviranomainen voi lain mukaan kuitenkin luovuttaa tietoa lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla ilmoittajalle ja tehdä yhteistyötä lapsen asiassa.

 Lastensuojelutarpeen selvittäminen voidaan jäsentää ns. lyhyen kaavan mukaisesti tehtäviin selvityksiin sekä ns. pitkän kaavan mukaan toteutettaviin selvityksiin. Kussakin tilanteessa tulisi harkita paras mahdollinen lapsen edun mukainen selvittämisen tapa. Lapsen ja nuoren edun mukaista olisi toimintamalli, jossa sosiaalityöntekijän kanssa tarvetta selvittävä kumppani olisi se, joka lapsen kanssa muutoinkin toimii. Nykyisin selvityskumppani on usein toinen sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja, mikä ei sosiaalityön resurssien kohdentamisen kannalta ole välttämättä asiankaan kannalta tarkoituksenmukaisinta.

 Konsultaatiokäytäntöjä lapsen tuen tarpeen selvittämiseen on kehitetty, mutta puutteita on edelleen.

 Asiakaslain ja muiden lakien säännökset ovat käsittääkseni ajan tasalla sekä sosiaaliviranomaisen tietojen saannin että tietojen luovuttamisen suhteen. Säännökset eivät estä lapsen tarpeiden mukaista tietojen luovuttamista lapsen asiassa mukana oleville. Ongelmat ovat toimintakäytännöissä ja puutteellisessa tietosuojasäädösten osaamisessa.

3. Toimenpide-ehdotuksia: mm. yhteistyö, tietojen vaihto ja ilmoituskäytännöt

Säädösmuutokset


 Sosiaaliviranomaisella tulisi olla velvollisuus selvittää lapsen tuen tarve yhteistyössä lapsen läheisten kanssa jo asiakkuuden alussa (eikä vasta sijoittamisen vaiheessa).

 Lapsella, nuorella ja hänen vanhemmillaan tulisi olla laissa mainittu oikeus halutessaan läheisneuvonpitoon tai vastaavan toimintamalliin.

 Lain 33 § mukaan STM voi antaa kirjaamista koskevia tarkempia säädöksiä. STM:n tulisi antaa lastensuojelun kirjaamiseen liittyvät ohjeet ja toimintamallit (vrt. potilasasiakirjojen laatimista koskevat säädökset, vrt. aiemman lastensuojelulain mukaiset ns.kaavanmukaiset lomakkeet ja ohjeet). Kirjaamisohjeet luovat tiedonvaihtamiseen lain mukaiset ja hyvää toimintakäytäntöä noudattavat yhdenmukaiset käytännöt koko maahan ja varmistavat asiakkaiden oikeusturvan ja tasalaatuiset prosessit. Ohjeet tulee myös viedä asiakastietojärjestelmiin ohjelmistotalon toimesta ilman, että jokainen kunta erikseen suunnittelee ja maksaa ko.ohjelmistotalon tekemät muutokset asiakastietojärjestelmiin.

 Yhdenmukaisilla kirjaamisohjeilla tulee varmistaa, että tietojärjestelmästä saadaan asiakastyötä koskevat tilastotiedot, jota tarvitaan lastensuojelun johtamisessa ja kehittämisessä. Lastensuojelun asiakastieto jää nyt yksittäisten asiakkaiden asiakirjoihin. Tilasto- ja raportointimahdollisuudet tulee sisältyä jokaisen ohjelmistotalon myymään asiakastietojärjestelmään.

 Lastensuojelulaissa on jo joitakin ns. hoitotakuun elementtejä, kuten aikarajoja ja suunnitelmaan kirjattujen tukitoimien järjestämisvelvoitetta. Laista puuttuu kuitenkin hoitotakuu-ajattelun tärkein elementti eli se, että lapsella on tosiasiallinen oikeus saada sellainen tuki ja hoito, jota hän tarvitsee viipymättä tai viimeistään määrätyn ajan (esim. kuukauden) kuluessa. Nyt laki ei takaa käytännössä (11§) lapselle ja hänen vanhemmilleen tai koko perheelle tukitoimien järjestymistä. Lastensuojelulapset ja heidän vanhempansa voivat jonottaa erilaisia palveluja pitkiäkin aikoja, ja asiat yleensä tästä vain vaikeutuvat ja tukitoimet kallistuvat.

 Silloin kun perheen tilanne ei tuesta huolimatta parane, lapsen tulee päästä turvalliseen hänen tarpeidensa mukaiseen ja jatkuvat ihmissuhteet varmistavaan sijaishuoltoon. Lapsen huollonsiirto tai adoptiomahdollisuus tulee myös selvittää. Näitä koskevat menettelytavat tulee kirjata lakiin. Ensisijaista on selvittää lapsen läheisten mahdollisuudet lapsen huoltoon.

 Lapsella tulisi olla oikeus päästä myös pysyvästi huostaan, ellei lapsen vanhempien olosuhteissa tapahdu lain määräämässä ajassa pysyväisempiä muutoksia, jotka mahdollistavat lapsen kotiuttamisen.

 Osa tukitoimista tulisi olla lapselle ja vanhemmille ehdottomia oikeuksia, Aika usein lastensuojelulapsen taustalla on riittämätön tuki koulunkäyntiin ja moni lastensuojelussa asiakkaana oleva lapsi tai nuori hyötyisi kouluavustajasta. Useimmiten lapsi ja nuori tarvitsee vahvaa hoivaa ja hoitoa, ja ongelmana on mm. hoidon saanti psyykkisiin ongelmiin. Nyt psyykkisesti sairaat lapset jonottavat hoitoa lastenkodeissa ja sijaisperheissä.

 Asiakkaana olevan lapsen vanhemmilla tulee olla lain takaama oikeus perhekuntoutukseen ja kriisitukeen.

 Osa valtakunnallisen lastensuojelun laatusuosituksen toimenpiteistä kannattaa säätää laki- tai asetustasoisena, kuten lastensuojelusta vastaavan sosiaalityöntekijän asiakasmäärät.

 Lisätään ilmoitusvelvollisille ammattilaisille velvollisuus käydä lastensuojelun ilmoituskäytännöt ja yhteistyö- koulutus (ks. alla).

 Lisätään säännös, jolla siirtymäajan puitteissa edellytetään, että kunnan lastensuojelun sosiaalityössä toimivalla vastuusosiaalityöntekijällä on lastensuojelutyön erityisosaaminen (ks. alla). Erityisosaamisen lisäksi tulisi edellyttää esim. vähintään vuoden työkokemusta.

 Päivitetään kelpoisuuslaki ja otetaan huomioon ylemmän korkeakoulututkinnon ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa suorittaneiden pätevyys sosiaalityöhön. Sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon koulutus tiede- ja ammattikorkeakoulussa on samantasoinen ja laajuinen master-7.tason tutkinto.

 Lisätään lastensuojelulakiin myös valtiolle velvoite (12 §) seurata ja arvioida kuntien lasten ja nuorten hyvinvointia edistävien ja lastensuojelua kehittävien lakisääteisten suunnitelmien tuottamaa tietoa esim. neljän vuoden välein kerättävällä tiedonkeruulla. Tiedonkeruun sisältö tulee suunnitella kuntien kanssa.

 Lisätään THL:n lastensuojelurekisteriä koskeviin säännöksiin tiedonkeruuvelvoite tuottaa tietoa lastensuojelun kaikista asiakkaista henkilötunnuspohjaisesti sekä laajennetaan rekisterin tietosisältöä suunnitellulla tavalla keräämään mm. ns. asiakkuuden syytietoa sekä vaikuttavuusarvioinnissa tarvittavaa tietoa.

 Selvitetään eri vaihtoehdot lastensuojelututkimuksen valtakunnalliseksi rakenteeksi, ja lisätään sen / niiden organisaatio(ide)n tehtäväksi vastata lastensuojelututkimuksesta (vrt. nuorisotutkimus, ks. mm. lapsiasianeuvottelukunnan aloite 2011).


Resurssit ja talous

 lisätään valtion omia ohjausresursseja, joilla tuetaan kuntien lastensuojelutyötä ja sen kehittämistä, lastensuojelutehtäviä hoitavaa henkilöstöä tarvitaan lisää ST-ministeriöön ja TH-laitokseen.

 saatetaan valmiiksi valtakunnallinen lastensuojelun laatusuositus ja varataan sen toimeenpanoon lisäresursseja kunnille myös valtion budjettiin. Määrärahavarausta tarvitaan erityisesti henkilöstömäärän lisäämiseen, jotta saavutettaisiin enimmäisasiakasmääriä koskevat normit kunnissa.

 julkaistaan valtakunnallisesti laaditut ja rahoitetut oppaat lastensuojelun ilmoituskäytännöistä sekä yhteistyöstä mm. varhaiskasvatuksen, opetuksen, terveydenhuollon, nuorisotyön ja muille kuntien, valtion ja yhteisöjen organisaatioille ja henkilöstölle.

 varataan valtion budjettiin resurssi ohjatusti järjestetyn täydennyskoulutusohjelman toteuttamiseksi, jolla koulutetaan eri alojen ammattilaiset em. ilmoitus-, yhteistyö- ja tähän liittyviin toimintakäytöntöihin. Koulutus olisi pakollinen, ja josta saadaan ”suorituspassi” (vrt. Hygienia-passin suorittamisvelvollisuus)

 varataan määrärahaa, jolla käynnistetään pitkäkestoinen toinen lastensuojelun kansallinen kehittämisohjelma, joka kohdentuu erityisesti kuntien vastuulla olevan lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun kokonaisvaltaiseen kehittämiseen osana kuntien palvelurakenteiden uudistamista > toimiva kunnallinen lastensuojelu- hanke.

 Kansallisen lastensuojelun kehittämisohjelman yhteydessä (tai erikseen) toteutetaan valtakunnallinen perhehoidon toimintaohjelma toimenpiteineen, jonka ohjelmaluonnos laadittiin laajassa työryhmässä vuonna 2010, mutta jota työtä ei saatettu ministeriön toimesta päätökseen.

 varataan määrärahaa lastensuojelun valvontajärjestelmän kehittämiseen ja kuntien omavalvontasuunnitelmien laatimisen ohjaamiseen ja kouluttamiseen.

 varataan määrärahaa, jolla suunnitellaan ja järjestetään yhteistyössä oppilaitosten kanssa kuntien lastensuojelun sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen valtakunnallinen malli (vrt. kasvatus- ja perheneuvolassa työskenteleviltä edellytettävä erityisosaamisen varmistava koulutus). Erityisosaamisen vaatimus tulee sisällyttää kelpoisuuslakiin. Erityisosaamista tarvitaan mm. lapsen ja nuoren kehityspsykologiasta, vuorovaikutuksesta ja kohtaamisesta, osallisuutta edistävistä ja muista hyvistä toimintamalleista, lainsäädännöstä, dokumentaatiosta, oman työn tutkivasta ja kehittävästä työotteesta.

 varataan määrärahaa suunnitella ja toteuttaa lastensuojelututkimusta tuottava valtakunnallinen rakenne.


Henkilöstön koulutus ja osaaminen

 Lastensuojeluilmoituksen tulisi olla eräänlainen ilmoittajatahon kutsu yhteistyöhön lapsen ja perheen tarpeiden selvittämiseksi. Ilmoittajatahon tulisi sovittavilla tavoilla olla mukana yhteisessä selvittämisprosessissa. Näin varmistetaan myös se, että esim. päivähoito, neuvola, koulu tai mv. ilmoittajataho on edelleen lapsen tai nuoren tukena ja saa näin myös tuen järjestämiseksi tarvittavan tiedon.

 Toimintamallien tulee perustua varhaisen avoimen yhteistyön toimintaperiaatteille (mm. Nurmijärven malli), jolla varmistetaan myös lapsen läheisten mukanaolo.

 Kehitettyjen ja toimiviksi arvioitujen mallien käyttöön tulee kouluttaa lapsen, nuoren ja perheen parissa toimivat tahot. Nyt mallit jäävät pääosin vain kehittäjiensä käyttöön.

 Toteutetaan edellä resurssit ja talous -kohdassa mainitut täydennyskoulutukset sekä erikoistumiskoulutus.


Lastensuojelun sosiaalityön kehittämisohjelmalla kustannusvaikuttavuutta lisää
Nykyinen tilanne, jossa henkilöstö on epäpätevää ja vaihtuu koko ajan, tulee kunnille kalliiksi. Pienemmillä kokonaiskustannuksilla kunnat selviäisivät, vaikka esim. maksaisivat työntekijöille reilusti nykyistä enemmän palkkaa ja lisäisivät työntekijämäärää.

Työn laatu ja tulokset paranevat kun osaavat työntekijät pysyvät nykyistä pidempään työssään. Työ olisi näin myös perheiden kanssa pitkäjänteistä, ja lastensuojelutyön kehittämiseen syntyisi näkemystä. Rousu & Keltanen 2011 valtakunnallisen kyselytutkimuksen mukaan mm. työnohjaus ja konsultaation saatavuus oli vastaajien mukaan pääosin kunnossa. Myös toimintakäytännöt perustuivat pääosin parityöhön ja tiimityöhön. Lastensuojelun johtajilla oli vastaajien mukaan useimmiten sosiaalityön osaaminen. Tehtävärakenteiden kehittämistyötä tulisi tehostaa, jotta käytössä olisi aina tehtävän edellyttämä paras osaaminen.