Sosiaalityöntekijän työn laadulla vaikuttavuutta lastensuojeluun

Tämä artikkeli on julkaistu 4-2008 Kuntalehdessä. Sen sanoma on mitä ajankohtaisin tänä päivänä. Siksi julkaisen sen blogissani nyt. Asioiden tila on viidessä vuodessa vain huonontunut. Lastensuojelusta puhutaan.... mutta oikeasti siihen ei satsata niin kuin pitäisi. Toivon, että Aulikki Kananojan työryhmä kuunteli mitä sanoin ja ehdottaa käynnistettäväksi kunnan lastensuojelun pelastusohjelman "Toimiva lastensuojelu", ja myös lastensuojelun erikoistumiskoulutuksen.

----------------------------------------------------------------------------------

Tarvitaan oikein kohdennettuja panostuksia - Väitöskirja lastensuojelun tuloksellisuuden arvioinnista

Lastensuojelun sosiaalityön työoloja ja työn määrää on käsitelty laajasti päivälehdissä. Lastensuojelutyötä tehdään kunnissa suurissa työpaineissa ja usein myös lastensuojelulain vaatima ammatillinen pätevyys puuttuu päätöksiä tekeviltä tai valmistelevilta sosiaalityöntekijöiltä. Työntekijöiden vaihtuvuus on suuri tai vakanssit ovat kokonaan vailla hoitajaa, mikä heijastuu kielteisesti juuri sellaiseen työhön, jonka tulisi olla paneutuvaa ja pitkäjänteistä.

Joulukuussa tarkastetussa lastensuojelun tuloksellisuuden arviointiin liittyneessä hallintotieteen väitöstutkimuksessani nostan esille ne kriittiset menestystekijät, joihin voimavarat tulisi kuntien lastensuojelutyössä kohdentaa. Oikeisiin paikkoihin tehdyt panostukset koituvat viimekädessä kuntien taloudelliseksi säästöksi. Lastensuojelussa avaintoimija on lapsen palveluprosessista vastaava sosiaalityöntekijä, jonka työ vaikuttaa sekä lapsen ja perheen elämään, mutta myös muiden auttamisenketjussa mukana olevien mahdollisuuksiin onnistua lapsen auttamisessa. Sosiaalityöntekijän työn laatu on siten koko asiakasprosessin toimivuuden, tuen vaikuttavuuden ja myös syntyvien kustannusten kannalta aivan keskeinen kriittinen menestystekijä.

Siksi kunta käytännössä oikeastaan tuhlaa rahaa kun sosiaalityöntekijän vakansseja on työmäärään ja työn vaativuuteen nähden liian vähän, eikä lapsen vastuutyöntekijällä ole mahdollisuus käyttää työaikaa ja tehokkaiksi osoitettuja tukitoimia juuri kyseisen lapsen ja perheen ongelmien edellyttämällä tavalla. Nykyiset työolosuhteet ja alan palkkaus eivät houkuttele sitoutumaan työhön, joka kuitenkin tutkimuksissa koetaan hyvin antoisaksi ja merkitykselliseksi työksi. Useissa kunnissa ei ole tällä hetkellä yhtäkään pätevää sosiaalityöntekijää. Samankaltainen hätätilanne on nähtävissä lääkärijohtoisissa prosesseissa, jossa avaintoimija eli lääkäri puuttuu kokonaan, tai työkuorma on suuri ja työolosuhteet eivät kannusta pysymään kunnassa. Lääkärien työolosuhteisiin on jo herätty etsimään ratkaisuja. Entäpä sosiaalityön työolosuhteet, joissa tilanne on paikoin kestämätön?

Kustannustehokkaita päätöksiä kunnissa olisivat siten sellaiset, joilla lastensuojelun asiakasprosessin avaintoiminnon eli sosiaalityön työskentelymahdollisuudet korjataan ja palvelujen saatavuus varmistetaan. Tällaiset kriisipäätökset tarvittaisiin monissa kunnissa heti.

Suurimmat voimavarat lasten ja perheiden varhaiseen ja kuntouttavaan tukeen

Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet reilussa kymmenessä vuodessa yli 100 %, eikä kasvu ole kääntymässä laskuun. Tehokkaasti toimivan lastensuojelun tulisi käyttää suurimmat voimavarat lasten ja perheiden varhaiseen ja kuntouttavaan tukeen. Hyvää lastensuojelua olisi toimivat lasten ja perheiden peruspalvelut ja vanhemmuuden tuki sekä räätälöity tuki erityistarpeisiin. Toinen perusteltu panostus onkin lasten palvelujärjestelmän kehittäminen tähän suuntaan.

Kunnissa on kuitenkin ajauduttu tilanteeseen, jossa lastensuojelun suurimmat  panostukset käytetään vasta kun lapsen kasvuolosuhteet vaativat jo kalliita korjaavia toimia   – pelkästään kuntien sijaishuollon vuosimenot ovat jo noin 500 miljoonaa euroa. Usein lapsi ja perhe olisivat tarvinneet jo avohuollollisia kuntouttavia tukitoimia. Sijaishuollossamme on myös toteutunut kehitys, jonka seurauksena suurin osa sijoitetuista lapsista hoidetaan ammattimaisessa hoidossa ja vain 35 % lapsista on enää sijaisperheissä. Muissa pohjoismaissa luvut ovat aivan päinvastaisia. Lapsi kuitenkin tutkimusten mukaan hyötyy sijaisperheessä kasvamisesta, ja myös kustannukset kunnalle ovat 3-4 kertaa edullisemmat kuin laitoshoito. Suomalaiset lapset eivät liene erilaisia kuin pohjoismaiden lapset, vaan kyse on palvelujärjestelmän ongelmista. Suomen kunnissa ei ole panostettu sijaisperhehoidon kehittämiseen ja perhehoitajien saatavuuteen.

Muutamissa kunnissa on lisätty voimavaroja avohuollon kuntouttaviin palveluihin ja erityisesti perheiden kotona tapahtuvaan intensiiviseen tukemiseen ja jo lyhyelläkin aikajänteellä on havaittu myönteisiä vaikutuksia lastensuojelutarpeen kasvun hillitsemisessä. Perheet ovat saaneet apua eikä raskasta lastensuojelua samassa määrin tarvita. Nuorten huostaanottojen määrä on erityisen suuresti lisääntynyt, mikä ei ole lainkaan yllättävää yhteiskunnallisen todellisuuden kehittymisen näkökulmasta – kuntien palvelujärjestelmälle tämä tuntuu olevan yllätys, sillä nuorten auttamiseen ei tunnu olevan hyviä keinoja.  Tutkimukseeni sisältyy kuvaus niistä tuen muodoista, joista näyttää lastensuojelun kannalta olevan hyötyä.

Lastensuojelun tuloksellisuuden kriittiset menestystekijät

Kokosin lastensuojelun tuloksellisuuden keskeiset tekijät tutkimustulosten ja laajan lastensuojelukuvauksen pohjalta kriittisiksi menetystekijöiksi, jotka ovat merkityksellisiä kaikissa lastensuojelutehtäviä toteuttavissa organisaatiossa. Nämä muodostavat eräänlaisen lastensuojelun kehittämisen strategisen kartan. Tutkimuksessa nousi esille viisi lastensuojelun tuloksellisuuden kannalta kriittistä menestystekijäryhmää. Kussakin ryhmässä on 3-4 tekijää. Menestystekijäryhmistä kolme on perusedellytyksiä ylipäätään sille, että lastensuojelussa voitaisiin onnistua – olla tuloksellisia. Kuten sanotaan ”ei voi kauhalla ammentaa, jos lusikalla annetaan”, niinpä kohtuulliset edellytykset lastensuojelutyölle on vain yksinkertaisesti varmistettava. Ensiksi organisaation toiminnan tulee olla aidosti asiakaslähtöistä. Toiseksi osaamisen ja tukitoimien tulee vastata lasten ja perheiden ajankohtaisia vaatimuksia ja kolmanneksi toimintaprosessien tulee edistää asiakkaan voimavaraistumista.

Vaikuttavuuden kriittiset menestystekijät korostavat asiakkaan oman kokemuksen merkitystä elämänlaadun kohentumisessa sekä sitä, miten tärkeää on pyrkiä vaikuttamaan lapsen ja nuoren kasvun riskiolosuhteiden vähenemiseen ja usein ylisukupolvisesti siirtyvän erilaisen osattomuuden ja köyhyydenketjun katkaisemiin, ja näin lastensuojelun pitkän aikavälin toiminta voi olla kustannusvaikuttavaa.

Tuloksellisuuden kannalta keskeisiin tekijöihin tulisi siten organisaatioissa kiinnittää erityistä huomiota voimavaroja käytettäessä ja toisaalta voimavaroilla saatavia tuloksia arvioitaessa. Kuitenkin nämä lastensuojelun kannalta keskeiset tekijät usein puuttuvat niiden seurantatietojen ja mittareiden joukosta, joiden perusteella organisaatioissa arvioidaan tuloksellisuutta.

Ilman relevanttia tietoa on lastensuojelua vaikea ohjata, johtaa ja kehittää

Organisaatio – kuten lastensuojelusta vastaava kunta – ei voi ohjata, johtaa eikä kehittää lastensuojelua ilman asianmukaista tietoa ja työvälineitä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin/pahoinvoinnin seurantaan ja palvelujen toimivuuden kehittämiseen ei riitä tieto esimerkiksi siitä, montako lasta on asiakkaana lastensuojelussa.

Monissa kunnissa tämä on kuitenkin se ainoa lastensuojelusta kerättävä tieto - sen tiedon ohella kuinka paljon rahaa kuluu sijoitettujen lasten hoitovuorokausiin. Organisaatiossa tarvitaan eri näkökulmista tuotettua tietoa tuloksellisuuden arvioimiseksi, kuten tietoa miksi asiakkaat ovat asiakkaina, tietoa niistä vaikutuksista, joita asiakkaiden elämässä on muutoksina nähtävissä, tietoa henkilöstön osaamisesta ja jaksamisesta sekä tietoa asiakasprosesseista ja niiden toimivuudesta. Lastensuojelun keskeisin tehtävä on tuottaa sellaisia vaikutuksia, jotka edistävät lasten kasvua ja kehitystä ja tukevat ja korjaavat kasvuolosuhteita.

Kun myönteisten vaikutusten aikaansaaminen lasten hyvinvointiin on vahvasti riippuvainen siitä, miten lasten, nuorten ja perheiden muissa palveluissa onnistutaan, tarvittava arvioinnin tietopohja onkin jo laaja. Tuloksellisuuden arvioinnilla tutkimuksessani tarkoitetaan sitä kokonaisjärjestelmää, jolla organisaatiossa tuotetaan tällaista monipuolista tietoa, analysoidaan ja tulkitaan sitä sekä tehdään päätelmiä toiminnasta. Tämä keskusteluprosessi on vähintään yhtä tärkeä kuin kerättävän tiedon laatu.

Sosiaalinen vaisto organisaation tuloksellisuuden arviointimenetelmänä

Tutkimuksessani nimesin organisaatioiden tuloksellisuuden arviointiprosessin ”sosiaalisen vaiston menetelmäksi”. Sosiaalisella vaistolla kuvaan kokemustiedon ohjaamaa informaalista toimintatapaa, jolla organisaatio paikantaa omaa tilannettaan, asiakaspalvelutyössä onnistumista, tunnistelee/haistelee tulossa olevia haasteita, odotuksia ja tarpeita työlle, ja näin pyrkii korjaamaan ja kehittämään toimintaa vaistottujen kehitystarpeiden suuntaisesti. Sosiaalisen vaiston mukainen tuloksellisuuden arviointi on käsitykseni mukaan merkityksellinen myös muilla tehtäväalueilla, ei vain lastensuojelussa.

Toimintatapa on vahvasti sidoksissa kokemustietoon, jota organisaatiossa on sekä hitaana historiatietona että nopeana ajankohtaistietona, jota käsitellään pääosin vuorovaikutteisilla foorumeilla. Tämänkaltainen sosiaalisen vaiston mukainen organisaation tuloksellisuuden arviointi ja toiminnan ohjaus on vahvuus, sillä parhaimmillaan sen avulla kyetään suuresti muuttuvassa toimintaympäristössä luotsaamaan organisaation toimintaa tuloksellisesti.

Sosiaalinen vaisto vaatisi kuitenkin tuekseen myös systemaattisesti koottua ja jäsennettyä tietoa. Tietoa tarvitaan erityisesti lastensuojelun asiakkuutta aiheuttavista tekijöistä eli siitä minkälaiset kasvuolot ja tarpeet käynnistävät asiakkuuden sekä niistä vaikutuksista, joita lasten ja nuorten parissa tehtävällä työllä on syntynyt. Tällä hetkellä organisaatioissa tiedetään vähiten juuri näistä lastensuojelun tuloksellisuuteen liittyvistä tekijöistä.

Lastensuojelun vaikutuksia kuvaava tavoite ja mittari

Ilman tietoa, kunnan on vaikea asettaa lastensuojelutyölle edes relevantteja tavoitteita, joiden saavuttamista voitaisiin mitata ja mitattu tieto koota aika ajoin. Kuvaan tutkimuksessani yksinkertaisen esimerkin, miten kunta voi asettaa lastensuojelulle vaikutustavoitteen, joka kuvaisi juuri sitä, mitä varten lastensuojelu on olemassa: ”Lastensuojelun avopalvelujen asiakkaana olevien lasten elämäntilanne paranee lastensuojelun tukitoimin siitä, missä tilanteessa lapsen asiakkuus alkoi”.

Asiakaskohtainen mittari kuvaa suuntaa, mihin asiakkaan osalta on edetty: Jokaisen asiakkaan osalta vähintään kerran vuodessa, tai ainakin aina asiakkuuden päättyessä, dokumentoidaan arvio, missä määrin lapsen elämäntilanne on muuttunut verrattuna alkutilanteeseen tai asetettuihin tavoitteisiin nähden: onko lapsen elämäntilanne muuttunut erittäin hyvään suuntaan (4), hyvään suuntaan (3), edennyt jonkin verran (2), tilanne pysynyt ennallaan (1), tilanne huonontunut (0).

Samaan dokumentaatioon voidaan liittää yhteistyössä asiakkaan kanssa myös arvioivia mainintoja siitä, mitkä tekijät ovat olleet vaikuttamassa edistymiseen tai tilanteen huonontumiseen. Sekä vaikuttaviksi arvioiduista että huonosti vaikuttaviksi arvioiduista tekijöistä voidaan oppia. Näin saadaan myös esille jopa haitalliset tukimenetelmät.

Muutokset lapsen elämässä syntyvät usein monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta, jossa asiakkaan oma panos on merkittävä. Paitsi käytettyjen tuen menetelmien tehosta, on organisaatiossa järkevää olla selvillä myös erilaisten menetelmien kustannuksista niin, että käytettäisiin hyviä mutta myös valittavista vaihtoehdoista esimerkiksi taloudellisimpia menetelmiä. Lastensuojelun asiakastyöhön on kehittynyt paljon uudenlaisia työotteita ja -menetelmiä, joiden toimivuutta ja vaikutuksia kuvaava seurantatieto on välttämätöntä toiminnan kehittämiseksi ja toisaalta turhien ”ihmiskokeiden” välttämiseksi tai minimoimiseksi.

 Asiakashyötyjen ja vaikutusten laajemman ja monipuolisemman seurannan kautta, voisi lisääntyä ymmärrys siitä, minkälaiset palvelut ja hoito- ja tukitoimet, sosiaalista pääomaa vahvistavat työnmuodot ja yhteiskunnan toimintarakenteisiin liittyvät muutokset, vaikuttavat lasten ja perheiden hyvinvointia edistävästi ja mitkä taas eivät.

Päätöksenteko ja johtaminen tarvitsee työvälineet

Kuntien päättäjien tulee ohjata ja johtaa pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti lastensuojelua sekä lasten ja nuorten hyvinvointityötä. Vuoden 2008 alussa voimaan tulleen lastensuojelulain mukaan kunnanvaltuusto hyväksyy ja tarkistaa vähintään neljän vuoden välein kunnan tai kuntien yhteisen suunnitelman siitä, miten kunta huolehtii lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja lastensuojelun järjestämisestä ja kehittämisestä. Suunnitelman ohjausvaikutusta korostaa se, että suunnitelmassa esitettävät asiat on otettava huomioon kunnan talousarviota ja -suunnitelmaa laadittaessa.

Suunnitelma onkin uusi lakisääteinen kunnan lasten hyvinvointi- ja lastensuojelutyön ohjaamisen, johtamisen ja kehittämisen väline. Suunnitelman tulee sisältää tiedot kunnan lasten ja nuorten kasvuoloista ja hyvinvoinnin tilasta, lasten ja nuorten hyvinvointia edistävistä sekä ongelmia ehkäisevistä toimista ja palveluista, lastensuojelun tarpeesta kunnassa, lastensuojeluun varattavista voimavaroista, käytettävissä olevasta lastensuojelun palvelujärjestelmästä, yhteistyön järjestämisestä eri viranomaisten sekä palveluja tuottavien yhteisöjen ja laitosten välillä sekä suunnitelman toteuttamisesta ja seurannasta.

Lastensuojelu on lain mukaan koko kunnan laaja-alainen tehtävä, joka velvoittaa huolehtimaan lasten kasvuolojen turvallisuudesta ja ongelmien ehkäisemistä, vanhemmuuden ja kasvatuksen tukemisesta sekä ehkäisevästä lastensuojelusta ja lapsi- ja perhekohtaisista tukitoimista. Lain määräämät tehtävät ovat siten huomattavasti laajemmat kuin vain ns.viimesijainen lastensuojelu. Niinpä kunnanhallitusten päättäessä lastensuojelun suunnitelman valmistelusta, tulee jo valmisteluprosessiin kytkeä eri hallintokunnat ja toimijat, joiden tehtävät liittyvät lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Lastensuojelun on uuden lain mukaan oltava laadultaan sellaista, että se takaa lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen. Tämä edellyttää, että kunta määrittää lastensuojelun laadun sekä varmistaa lastensuojelupalvelujen toimivuuden ja räätälöinnin tarpeiden mukaan. Lastensuojelun tulee näin ollen olla vaikuttavaa. Laki edellyttää, että lastensuojelun suunnitelman toteutumista ja vaikutuksia seurataan. Tutkimukseeni sisältyy laaja liite, johon on koottu niitä seurantatietoja, joita suunnitelman seurannassa voidaan hyödyntää.

Palvelujen toimivuuden kehittäminen – elämänkaarimalleista yksi ratkaisu

Lasten ja nuorten hyvinvointityötä hoidetaan monissa kunnissa hyvin hajaantuneesti eri toimialoille sektoroituneilla palveluilla ja toiminnan kokonaisuustoimivuudesta on vaikea ottaa selkoa. Viimesijaisen lastensuojelun palvelut vaatisivat myös riittävän laajan väestöpohjan, jotta ne kyettäisiin rahoittamaan ja erityisosaaminen voitaisiin varmistaa. Uudenlaisia ratkaisuja on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä kunnissa tarpeen juuri nyt tehdä.

Monissa kunnissa on käynnistetty kehittämistyö, joka kokoaa saman ohjauksen ja johtamisen alaisuuteen ns. elämänkaarimallin mukaisesti lasten ja perheiden palvelut. Vaikka toimintamallien vaikutuksista ei vielä olekaan seurantatietoa, on tutkimuksenikin näkökulmasta oletettavaa, että lapset ja perheet hyötyvät ja työntekijöiden yhteistyö tiivistyy sekä kustannusvaikuttavuus paranee kun voimavaroista päättäminen ja lasten ja perheiden palvelujärjestelmän kehittäminen on koottu samaan toimielimeen. Elämänkaarimalli soveltuu myös hyvin kuntien yhteistoiminta-alueiden sekä laajan väestöpohjan kuntayhtymän toimintamalliksi – muutama kuntayhtymä onkin jo toteuttanut organisaatiouudistuksen elämänkaarimalliin perustuvaksi.

Lastensuojelutyön kehittämisestä tulisi myös kantaa kansallista huolta. Julkisella vallalla on vastuu lasten perusoikeuksista koko maassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE hyväksyttiin 31.1.2008 Valtioneuvostossa. Kaste-ohjelma lupaa valtion jatkavan kansallista lastensuojelun kehittämistä mm. laatimalla lastensuojelun laatusuositukset. Näiden valmistelun tueksi löytyy tutkimuksestani runsaasti tietoa. Kuntaliitolla on myös jo pitkät perinteet lastensuojelun laadun kehittämisessä. Hyvää yhteistyötä kuntien ja valtion kesken tarvitaan jatkossakin.

Sirkka Rousu, HT, projektipäällikkö

Kirjoittaja työskentelee Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikössä vastuualueenaan hyvinvointipalvelujen kehittäminen, lapsipolitiikka ja lastensuojelu. Hallintotieteiden tohtorin tutkinnon lisäksi hänellä on sosiaalityöntekijän tutkinto Tampereen yliopistosta.

 

Linkki väitöskirjaani löytyy blogissani olevasta linkkilistasta.

Rousu Sirkka 2007. Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa. Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi. Tampereen Yliopisto ja Suomen Kuntaliitto, Acta-sarja 197/2007

Lastensuojelun vaikuttavuuden seurantamalli kertoo mikä auttaa ja mikä ei

Julkaistu Sosiaalitieto-lehdessä 10/2012.

 Lastensuojelussa seurataan asiakasmääriä ja erilaisia suoritteita, vaikka oikeasti pitäisi seurata sitä, miten lasten ja nuorten kehitys ja terveys turvataan. Mäntsälässä ja Pornaisissa on kehitetty malli mittaamaan lastensuojelun todellista vaikuttavuutta.

Ajankohtaiseen lastensuojelukeskusteluun ei ole voitu tuoda tietoa lastensuojelutyön vaikuttavuudesta, koska koottua asiakastietoa ei ole – ei vaikka kaikki keskeiset asiat kirjataan asiakasrekisteriin. Lastensuojelun kehittämisen tulisi kuitenkin perustua tietoon siitä, miten hyvin asiakkaita on onnistuttu auttamaan.  

Mäntsälän ja Pornaisen yhteisen perusturvan, Mustijoen perusturvan Futuriikki-hankkeessa on kehitetty lastensuojelun vaikuttavuuden seuranta- ja arviointimalli. Se soveltuu mille tahansa kunnalle tai kuntien yhteistoiminta-alueelle, sillä lastensuojelun perustehtävä on kaikilla sama: lapsen tai nuoren kehityksen ja terveyden turvaaminen silloin, kun se on vaarantunut. Tämä on tärkein asiakasvaikuttavuuden tulostavoite.

Kunnissa seurataan erilaisia suoritteita ja asiakasmäärän kehitystä. Asiakastyössä syntyy kuitenkin koko ajan myös tuloksista kertovaa tietoa, kun arvioidaan sitä, miten asiakassuunnitelman tavoitteissa ja tukitoimissa on onnistuttu. Arvioijina ovat yleensä lapsi tai nuori, hänen vanhempansa, sosiaalityöntekijä ja muut keskeiset toimijat.  

Futuriikki-hankkeessa kehitettiin asiakassuunnitelmalomakkeita ja tehtiin niiden lisäksi erilliset arviointilomakkeet. Kun tietoa ei saatu asiakastietojärjestelmästä, työ tehtiin ”käsin”, paperilomakkeilla ja excel-tilastoilla.
 

Ydinkysymysten äärellä

Asiakastulosten arvioinnissa on kyse siitä, mitä lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelutyössä tulisi saada aikaan. Keskiössä ovat lapsen, nuoren ja perheen kokemukset tuen ja avun hyödyllisyydestä, arviot siitä, onko yhdessä asetetut tavoitteet saavutettu, onko lapsen tai nuoren kehitys edistynyt ja terveys turvattu ja elämäntilanne muuttunut. Nämä tiedot kootaan asiakassuunnitelmien arvioinneista.

Asiakastulosten tavoitteet on tehty erikseen ehkäisevälle lastensuojelulle sekä lastensuojelutarpeen selvitystyölle, avohuollolle, sijaishuollolle ja jälkihuollolle. Mittareina käytetään sekä määrällisiä että laatua tai asiakaskokemusta kuvaavia tietoja.

Tavoitteet ja mittarit pohjautuvat lastensuojelulakiin, lastensuojelun kansalliseen laatusuositusluonnokseen sekä kuntien valtuuston hyväksymän lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman vaatimuksiin ja tavoitteisiin. 

Futuriikki-kehittämistyö tuotti idean ns. dynaamisesta asiakassuunnitelmasta ja sen arvioinnista. Asiakassuunnitelman staattisempi osa sisältäisi pitemmän aikavälin muutostavoitteet ja seurantatiedot ja toinen dynaaminen osa lähiajan muutostavoitteet ja niiden seurantatiedot. Tällainen suunnitelma toimii paremmin asiakastyössä, jossa arki ja lähitavoitteet voivat muuttua nopeasti ilman, että perustavoitteita on kuitenkaan tarpeen muuttaa.

Tiedonkeruuta osana asiakastyötä

Seurannassa tarvittava tieto syntyy osana asiakastyötä, jossa jo nyt kirjataan asiakkaan perustiedot, asiakassuunnitelman tavoitteet ja tukimuodot sekä suunnitelman toteutumisen arvioinnit. Tällainen tiedontuotanto on yksinkertaista eikä siitä synny lisäkustannuksia.

Perustavoitteiden seurannan tulisi olla vakiintunutta, jotta useamman vuoden kehitystä voidaan arvioida. Tietoa tarvitaan myös asiakasprofiilista ja sen muuttumisesta. Ilman sitä on vaikea kehittää osaamista ja palveluja lasten, nuorten ja perheiden muuttuvien tarpeiden mukaan.

Asiakasprofiilin tietoja ovat esimerkiksi asiakkaan perus- ja taustatiedot, kuten lapsen ikä, perherakenne, asuinalue ja vanhempien työllisyys tai pääasiallinen toimeentulolähde. Profiilitietoja ovat myös palvelun tarvetta ja käyttöä kuvaavat tiedot, kuten asiakkuuden syyt, aiempi asiakkuus sekä lapsen ja vanhempien muiden palvelujen käyttö.
 

Päättäjille tietoa tuloksista

Vaikuttavuuden seuranta- ja arviointimalli sisältää asiakastuloksia koskevien tavoitteiden ja mittareiden lisäksi lastensuojelutyön edellytyksiä ja prosessin toimivuutta kuvaavia tavoitteita.

Rakennetavoitteet liittyvät muun muassa resursseihin ja henkilöstön määrään.

Esimerkiksi asiakastyön prosessin toimivuutta arvioidaan asiakkailta asiakassuunnitelma-arvioinneissa kerätyn palautteen pohjalta.  Lapsilta ja vanhemmilta kysytään muun muassa, millaista vuorovaikutus ja yhteistyö ovat olleet ja millainen tuki ja apu on toiminut.

Myös lapsen sijoitusten tai sijaishuoltopaikkojen lukumäärä -mittari ja jonotiedot kertovat prosessin toimivuudesta.

Kunta ja sen lastensuojelutehtävistä vastaava toimielin tarvitsevat monipuolista lastensuojelua koskevien päätösten pohjaksi. Aiemmin työn tuloksista on kyetty kertomaan kuntapäättäjille hyvin vähän. Nyt niistä raportoidaan säännöllisesti valtuustolle ja lautakunnalle.

Lastensuojelun työyhteisö arvioi puolivuosittain edellisen kauden asiakasprofiilitietojen sekä asiakassuunnitelma-arviointien antamaa tietoa ja tekee johtopäätöksiä sekä ehdotuksia osaamisen, palvelujen ja yhteistyön kehittämiseksi. Futuriikki-hankkeessa oli tavoitteena, että jokaiselle lapselle, nuorelle ja perheelle kyetään tarjoamaan paras mahdollinen tuki ja erityisosaaminen. Tavoite toimii myös arviointikriteerinä, jota vasten johtopäätöksiä tehdään.

Kansallisia ratkaisuja

Kehitetyllä mallilla saadaan entistä tarkempaa tietoa kunnan tai yhteistoiminta-alueen lastensuojelusta, mutta valtakunnallinen tiedonkeruu on edelleen retuperällä.

Perustiedot tulisi kirjata kansallisesti yhtenäisten luokitusten mukaan, jotta niistä saadaan myös valtakunnallista tilastotietoa. Vaikka tällainen perustieto on välttämätöntä, ei sitä ole käytettävissä. Elina Pekkarisen lastensuojelututkimusta koskeneessa selvityksessä (2011) perustietojen puutetta pidettiin hälyttävänä ongelmana.

Asiakassuunnitelma on keskeisin asiakastyön väline. Sen tulee olla osa jokaista asiakastietojärjestelmää eikä erillinen lomake, jonka tietosisältö vaihtelee kunnittain. Asiakassuunnitelman ja sen arvioinnin laatimisessa käytettävät lomakkeet pitää kehittää valtakunnallisiksi. Tämä on tarpeen jo kansalaisten oikeusturvan vuoksi.

Sosiaalihuollon tietoteknologiahankkeessa laadittiin asiakastietojärjestelmän määrityksiä asiakkaan perustiedoille, asiakassuunnitelmalle ja sen arvioinnille, mutta mikään ei velvoita ohjelmistotaloja viemään niitä ohjelmistoihinsa.

Myös yhtenäinen tutkimukseen perustuva luokittelu ja kooditus tarvitaan lastensuojelun asiakkuuden syille. Ilman tällaista tietoa on vaikea kehittää lastensuojelun lainsäädäntöä, palvelujärjestelmää ja työntekijöiden osaamista.

Lähdeluettelo ja Lastensuojelun vaikuttavuuden seurannantavoitteet ja mittarit-kuntamalli Sosiaalitieto-lehden verkkosivuilta.

Jos olet kiinnostunut kuulemaan lisää, ota yhteys. Olen kirjoittanut ja puhunut aiheesta monilla foorumeilla. Väitöskirjani pohjalta Kuntalehti julkaisi kuntapäättäjille kohdennetun asiaa tarkastellun artikkelini 2008. Sen sanoma on edelleen mitä ajankohtaisin. Julkaisen nyt myös nettisivuillani. 

--------------------------------------------------------------------------

Futuriikki-hanke 2009–2011 Mustijoen perusturvassa eli Mäntsälän ja Pornaisen yhteistoiminta-alueella

·         Päämääränä paras mahdollinen tuki ja erityisosaaminen juuri tälle lapselle, nuorelle ja perheelle.

·         Neljä osiota:
       o   Dokumentointi ja lastensuojelun seuranta ja arviointijärjestelmä

       o   Tehtävien ja vastuiden uudelleen jäsentäminen

       o   Henkilöstön osaamisen ohjelma ja työmenetelmien kehittäminen

       o   Työyhteisön laatusertifikaatin perusteiden luominen

·         Rahoittaja Työelämän kehittämisohjelma, Tykes.

 

 

Avohuollon tukitoimista pitää saada päätös

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää kaikille! Pidetään huolta kasvatuksesta: tämän päivän valtakunnallinen teema on "lapsen oikeus kasvatukseen". Vanhempien, päivähoidon, koulun  -kaikki lapsen elämässä mukana olevat aikuiset toimivat omalla esimerkillään myös kasvattajina.

Kävin aamubrunssilla Turussa juhlimassa 10-vuotiasta Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:n toimintaa. Yhteistyö kuntien ja järjestöjen kanssa on kehittynyt huimasti - hienoa! Katsoimme Pystymetsä Oy.n ja yhteistyötahojen kanssa valmisteilla olevan Mun perhe-dokumenttielokuvahankkeen ensimmäisen leffan trailerin (ennakkomainos) Martan perheen arkea. Yleisön mielestä tulossa on hieno viiden leffan sarja. Kerron asiasta blogissani myöhemmin lisää.

Avohuollon tukitoimista pitää saada päätös

Lapsella ja hänen perheellään on oikeus saada tukitoimista sosiaalityöntekijän päätös, ja myös siinä tapauksessa, että kunta päättäisi olla järjestämättä lapsen ja vanhempien hakemia ja tarpeelliseksi arvioimia avohuollon tukitoimia. Sosiaalityöntekijän tulee kirjata lapsen asiakasuunnitelmaan arvioi siitä, millaiset tukitoimet lasta ja hänen perhettään auttaisi, ja sitten sen mukaan tehdä päätös ja toteuttaa suunnitelmaan kirjatut avohuollon tukitoimet. Niiden tulisi olla riittäviä, mahdollisia ja tarpeisiin nähden tarkoituksenmukaisia - niitä, joilla arvioidaan lapsen ja perheen tuen tarpeen parhaiten hoituvan.

Olkaa sinnikkäitä, jotta saatte apua ja tukea.

Avohuollon tuen pitää olla jokaisen lapsen ja perheen tarpeisiin räätälöityä

Hyvä vanhempi, vastaan sinulle blogini sivuilla. Näin myös muut samassa tilanteessa olevat voivat vastauksen lukea.

Kerrot, että et ole saanut riittävän pitkäkestoista avohuollon tukea perheellesi, olet itse ollut hakemassa apua ja olet sitä saanutkin. Koet nyt, että tarvitset edelleen avohuollon tukea, mutta sosiaalityöntekijä on kertonut, että kunnan rahat eivät riitä avohuollon tuen jatkamiseen, ja avohuollon tukitoimien sijaan on ehdotettu huostaanottoa. Kerroit myös, kuinka hankalaksi suhteesi sosiaalityöntekijään on nyt muodostunut, ja koet ettet tule enää kuulluksi. Itse näet, että avohuollon tuen avulla jaksaisit vanhempana huolehtia edelleen itse lapsestasi.  

Silloin kun lastensuojelun avohuollon tukitoimilla pystytään lapsen ja perheen tuentarpeesta huolehtimaan, niin silloin ei ole perusteita huostaanottoon. Avohuollon tukeahan voi lain mukaan olla mahdollista saada niin kauan ja niin intensiivisesti kuin sitä tarvitaan - vaikka lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Jostakin syystä suomalaiseen lastensuojeluun on tullut käytäntö, että esimerkiksi perhetyön tukea voi saada vain määrätyn ajanjakson ja sen jälkeen pitäisi pärjätä.

Avohuollon tukea ovat myös kotiin saatava käytännön apu ja tuki arkeen, kuten kotipalvelu, tukihenkilö - ja/tai tukiperhe, tuki lapsen harrastuksiin, hoidon järjestämiseen jne. - erilainen lapsen ja perheen tarpeiden mukainen tuki ja apu, joka voi vaihdella kunkin elämäntilanteen ja tuentarpeiden mukaan. Kaikkia eivät auta samat asiat. Lastensuojelulakiin tehdyn muutoksen mukaan tuen pitäisi olla sellaista, joka auttaa juuri tätä lasta ja perhettä. Eikä siis avohuollon tukitoimina pidä tarjota vain sitä, mitä kunnan palveluvalikoimassa sattuu olemaan tarjolla. Jos halutaan tehdä tuloksellista ja vaikuttavaa työtä, niin palvelujen ja tuen pitää olla räätälöityä kunkin tarpeiden ja asiakassuunnitelmassa kuvattujen tavoitteiden mukaista.  

Jos esimerkiksi perhetyöllä voidaan ehkäistä lapsen huostaanotto, niin silloin perhetyötä on järkevää järjestää perheelle pitkäkestoisesti, tarvittaessa siis vuosiakin. Tämä tulee tietenkin myös kustannuksiltaan edullisemmaksi kuin lapsen sijoitus. Sijoitus on lapselle ja perheelle hyvin traumaattista. Jos lapsen etu on huostaanotto ja sijoitus pois perheestään, niin tietenkin huostaanotto pitää silloin tehdä. Mutta syynä ei voi olla se, että kunnalla ei olisi rahaa avohuollon tukeen. Tällainen vastentahtoinen huostaanottoesitys ei voi tulla hyväksytyksi hallinto-oikeudessa, jos kunnan johtava viranhaltija sitä esittäisi tällaisilla perusteilla oikeudelle.

En tiedä löytyisikö sinulle vertaistukea ”Voikukkia” -verkostosta. Verkostossa toimii lastensuojeluasiakkaana olleiden ja olevien vanhempien vertaistukiryhmiä eri puolilla Suomea. Blogissani on linkki heidän sivuilleen.

Toivon, että perheenne saa teidän tarvitsemaa tukea, kuten lastensuojelulain 11 §:ssä sanotaan ”Lastensuojelun on oltava laadultaan sellaista, että se takaa lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen heidän tarvitsemansa avun ja tuen.” Kun laissa näin on edellytetty, ehdotin mm. Aulikki Kananojan työryhmän kuulemistilaisuutta, että lapsilla ja perheillä tulisi olla tosiasiallinen oikeus saada tarvitsemaansa tukea - eli ns.hoitotakuun tärkein elementti olisi varmistettava.