Lastensuojelun kehittämistarpeista on tällä viikolla puhuttu mediassa. Sosiaalialan ay-järjestö Talentia julkaisi oman lastensuojelun pelastusohjelmansa (linkki alla). Sen erilaiset vaatimukset ovat perusteltuja. Yksittäisten toimenpiteiden toteuttaminen vaatii minusta "ison kuvan" piirtämistä hyvin toimivasta lastensuojelusta. Tällainen kokonaisnäkemys ja päämäärä pitää kirkastaa. Siinä pitää olla myös näkemys miten lastensuojelua ohjataan kansallisesti ja paikallisesti. Tästä yritän kirjoittaa artikkelia.
Aulikki Kananojan työryhmän työlle annettiin jatkoaikaa kesäkuuhun. Aulikki kävi 7.3.2013 lapsiasiavaltuutetun neuvottelukunnan kokouksessa esittämässä työryhmän työn tämän vaiheen tilannetta ja arvioita kehitystoimista, ja sai meiltä työhön evästystä. Aika perusteellisia lastensuojelua sekä lapsiperheiden palvelujärjestelmän kehittämistoimia pitäisi työryhmän uskaltaa kirjoittaa, ja myös kirjoittaa näkyviin se, mikä lastensuojelussa toimii hyvin.
Lastensuojelun tulee olla uuden aikakauden alussa. Vaikka monia ja monia asioita pitää kohentaa, olisi yksi kiireellisimmistä sijaishuollon kokonaistilan perusteellinen selvittäminen. Sellaista ei ole ole minun muistini (35 vuoden lastensuojelun työtausta) mukaan tehty. Lastensuojelun kehittämisohjelmassa (2004-2006), tehtiin sijaishuollon nykytilasta pienimuotoinen selvitys ja sen pohjalta kehittämisehdotukset. Sen perustalta olisi hyvä edetä (taisi olla Laaksonen & Känkänen tekemä raportti).
Kuntaliitto julkaisi myös tällä viikolla 14.3.2013 yhteenvedon lastensuojelua koskeneesta kyselystä, joka tehtiin alan johtaville kuntavirkamiehille (linkki alla). Kyselyraporttia ei vielä näkynyt Kuntaliiton sivuilla, vain siis yhteenvetotiedote. Kerätty tieto täydentää sitä tietoa, jonka keräsin laajalla kuntakyselyllä syksyllä 2010, ja jonka raportin käsikirjoituksen toimitin Kuntaliitolle joulukuussa 2011. Jo siinä kyselyssä kävi ilmi mm. suuret asiakasmäärät, ja toki monta muutakin tulosta.
Tässä linkki Talentian ao.sivulle. (Lastensuojelun pelastusohjelma)
Tässä linkki Kuntaliiton ao.sivulle:
Tiedote (13.3.2013 Haatainen)
Kyselyn yhteenveto. (14.3.2013)
Lastensuojelu on kaikkien lasten ja nuorten hyvinvointia ja suojelua. Lastensuojelija-blogissa Sirkka Rousu ajattelee ääneen ja kannustaa rakentavaan keskusteluun. Julkaisen harvakseltaan.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Lastensuojelun sijaishuollossa tarvitaan lisää julkista palvelutuotantoa
Viikolla on media soitellut ja kysynyt
taustatietoja lastensuojelun palvelumarkkinoista ja kehitysarvioita.
Aluksi hiukan faktaa.
Tuotettujen sosiaalipalvelujen arvo 2010 (TEM:n toimialaraportti 5/2012, 20.11.2012)
Vuosi
|
julkinen
%
|
järjestöt
%
|
yritykset
%
|
1995
|
81,6
|
14,6
|
3,8
|
2010
|
69,2
|
15,8
|
15,0
|
Osa yritys-sektorille
tilastoiduista palveluntuottajista on yleishyödyllisiä suuria yhdistyksiä,
jotka ovat yhtiöittäneet maksullisen palvelutuotannon, kuten Nuorten Ystävät, Asumispalvelusäätiö.
Suurten palveluntuottajien listalta löytyy myös mm. Pelastakaa Lapset. Nämä
tuottajat ovat perustaneet muutama vuosi sitten Reilu Palvelu yhteisyhdistyksen,
jolla erottautuvat mm. arvopohjansa ja yleishyödyllisten tavoitteiden johdosta ns.
kovaa bisnestä tekevistä yrityksistä. Tässä linkki Reilu Palvelu ry:n sivuille.
Lastensuojelupalveluissa
yritysten ja yhdistysten avopalvelujen tuotanto-osuudet ovat vielä pieniä. Avopalveluissa niiden osuus voisi olla suurin.Lastensuojelun laitos- ja perhekotipalveluissa tuotetut hoitopäivät 2010 jakaantuvat seuraavasti: (THL 2009, Tilastoraportti 33/2011, 28.10.2011, TEM 5/2012, s.24)
2010 % osuus
|
Kunta,KY
|
valtio
|
järjestöt
|
yritykset
|
Yksit.yht.
|
30,1
|
2,4
|
13,2
|
54,3
|
67,5
|
Tuottaja
|
Kunta, KY
|
valtio
|
järjestöt
|
yritykset
|
Laitoshoito-pvt/vuosi
|
35,8
|
3,4
|
15,4
|
45,3
|
perhekotihoito-pvt/vuosi
|
16,3
|
-
|
0,4
|
83,2
|
TEM:n raportissa (s.39) kuvataan toimialan
haasteina mm. kuntien hankintapolitiikan kehittymättömyys ja pienten yritysten
asema kansainvälisten suurten pääomasijoittajien ketjuuntuneen palvelutuotannon
puristuksessa.
Onko tämä haluttua kehitystä?
Lain mukaan jokainen
kunta päättää suvereenisti siitä, mihin sijoitetut lapset sijoitetaan. Sijoitusta tarvitseva lapsi tulee uudistuneen lastensuojelulain mukaan ensisijaisesti päästä perhehoitoon. Tällaisia ovat perinteiset tavalliset sijaisperheet, mutta niitä ovat myös ammatilliset sijaisperheet, joista ainakin toisella vanhemmalla on vaadittu alan koulutus.
Miksi kunnat ja kuntayhtymät eivät ole määrätietoisesti kehittäneet perhehoitoa ja erityisesti ammatillista perhehoitoa osaksi kunnan tai kuntien yhteistä palveluverkkoa? Ammatillinen perhekoti voi olla sekä kunnallinen, järjestöjen tai yrityksen toimintaa.
Miksi kunnat eivät ole kehittäneet omaa sijaishuollon palveluvalikkoaan? En tiedä. Yksi selitys voi olla kuntien suuri määrä. Sijaishuollon palvelutarjonta edellyttää laajaa väestöpohjaa, mikä olisi edellyttänyt kuntien yhteisiä sijaishuollon palvelurakenteita sekä sopimuksia palvelutuotannosta ja toiminnan pitkäjänteisestä kehittämisestä. Ituja tällaisesta saatiinkin aikaan useissa seutu- ja maakuntahankkeissa ja lastensuojelun kehittämisohjelman aikana. Syntyneitä yhteistyörakenteita ei pääosin vakinaistettu. Valtion kansallista ohjausta ei myöskään syntynyt.
Vain kunnat itse voivat saada muutoksen
aikaan!
Kuntien tulisi
koota voimansa ja tehdä palvelutuotanto-ohjelma, jossa otetaan kantaa
MITÄ lastensuojelupalveluja tuotetaan ja MITEN ne tuotetaan. Sen lisäksi
tarvitaan palveluverkkosuunnitelma, jossa otetaan kantaa siihen MISSÄ ja
MILLOIN palveluja on lapsille, nuorille ja perheille saatavissa.Lastensuojelupalveluista ehkäisevän ja avohuollon tukipalveluista pääosa voitaisiin tuottaa järjestöjen ja yksityisten toimesta - viranomaistehtäviä lukuun ottamatta.
Sen sijaan sijaishuollon
palveluista suurin osa tulisi olla kuntien / kuntayhtymien omaa palvelua. Nyt
markkinaosuudet ovat juuri päinvastoin. Korjausliikkeitä kunnissa kannattaisi tehdä
tähän suuntaan. Jotkut kunnat ovat niitä tehneetkin, ja käsitykseni mukaan hyvin tuloksin.
Kaikkien kriteerit täyttävien tuottajien pitää päästä
listautumaan
Pitkäjänteisiin strategisiin
palvelujen tuotantokumppanuuksiin kannattaa satsata myös yhdistysten ja
yritysten kanssa. Ja tuottaja tulee hyväksyä tuottajalistalle, mikäli täyttää
vaaditut laatukriteerit ja muut tuottajaan liittyvät edellytykset. Näin
kaikki kelpoiset tuottajat pääsevät listautumaan hyväksyttyjen tuottajien listalle koko ajan, ja muutaman vuoden
välein toteutuneista avoimista tarjousmenettelyistä voidaan luopua. Ne eivät turvaa
lastensuojelun sijaishuollon pitkäjänteisyyttä lapselle.
Kilpailutusprosessit syövät paljon resursseja niin tilaajilta kuin tuottajiltakin, eikä kustannus-hyötysuhde tästä työstä ole välttämättä hyvä. Kukin kilpailuttava kunta/kuntien yhteisliittymä käyttää omanlaisiaan laatu yms. kuvauslomakkeita, mikä ei lisää tasavertaisuutta tuottajien kesken ja aiheuttaa hirmuisen määrän moninkertaista työtä palveluntuotajille. Tässä myös yksi syy, miksi pienet tuottajat eivät pärjää, kun kilpailutusprosessi on niin älytön.
Jokaisen lapsen
sijaishuoltopäätös tulee perustua henkilökohtaistamisen periaatteelle ja
asiakkaan valinnoille. Tähän suuntaan viitoitetaan sosiaalihuoltolain
uudistusta valmistelleen työryhmän 2012 raportissa.Kilpailutusprosessit syövät paljon resursseja niin tilaajilta kuin tuottajiltakin, eikä kustannus-hyötysuhde tästä työstä ole välttämättä hyvä. Kukin kilpailuttava kunta/kuntien yhteisliittymä käyttää omanlaisiaan laatu yms. kuvauslomakkeita, mikä ei lisää tasavertaisuutta tuottajien kesken ja aiheuttaa hirmuisen määrän moninkertaista työtä palveluntuotajille. Tässä myös yksi syy, miksi pienet tuottajat eivät pärjää, kun kilpailutusprosessi on niin älytön.
Ps. Olen 1990-luvun
lopusta lähtien ollut herättelemässä kuntia määrittämään omaa tahtotilaansa
lastensuojelupalvelujen tuottamisesta. Kirjoitimme kollega Tupu Holman kanssa opaskirjojen
sarjan 2004, järjestimme lukuisia seminaareja, laatupäiviä, hankintapolitiikan konsensuskokouksia,
pitkiä osto- ja myyntikouluja, joissa opeteltiin yhdessä myyjien ja ostajien kanssa palvelumarkkinoilla
toimimista, ja kehitimme lastensuojelun laatukriteerit, joita voidaan soveltaa myös
palveluja hankittaessa ja niitä valvottaessa (LapsiARVI). Panokset eivät kuitenkaan
ole riittäneet kansalliseen lastensuojelun kehittämisen suunnan ohjaukseen. Yritystä kyllä on ollut paljon.
Linkki TEM:n sosiaalipalvelujen toimialaraporttiin 2012
Linkki TEM:n sosiaalipalvelujen toimialaraporttiin 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)