Presidentin 30.12.2014 vahvistamien lakimuutosten toimeenpano merkitsee suuria muutoksia lapsiperheiden tukipalveluihin. STM:n koulutuskierros on meineillään ja sen pohjalta kunnissa arvioidaan lakimuutosten vaikutuksia omaan palvelujärjestelmään. Tällaista pohdintaa teimme jo viime viikolla Akaassa lapsiperhepalvelujen kehittämishankkeessa (linkit Akaan hankkeeseen blogin lopussa).
Hyvää tietenkin on, että lasten, nuorten ja perheiden tulee jatkossa saada tukea tavallisen yleislain -sosiaalihuoltolain - perusteella. Jatkossa pääperiaate on, että lapsiperheen palvelutarpeen arviointi tehdään aina sosiaalihuoltolain mukaan, ja jo ensiarvioinnissa nimetään asiakkaalle omatyöntekijä. Ja vain jos esim. lapsen tilanne edellyttää nimenomaisesti lastensuojelulain mukaisia tukitoimia, joita voidaan saada lastensuojelussa, siirtyy hänen asiakkuutensa lastensuojeluun.
Palvelutarpeen arviointi "tavallisissa" lapsiperheiden arkielämän tarpeissa toteutuu siis aina sosiaalihuoltolain piirissä. Sosiaalihuoltolaissa on vastaava pykälä kuin jo lastensuojelulaissa, joka määrittää lapsen etua. "Tavallisten" perheiden ja lasten tukipalvelut tulee järjestää jatkossa siis sosiaalihuoltolain mukaan, myös silloin kun lapsi on ns. erityistä tukea tarvitseva, mutta ei vielä lastensuojelulain tarkoittaman tuen tarpeessa. Lastensuojelulaista tuttu pykälä määrittää nyt sosiaalihuoltolaissa niitä perusteita, joiden mukaan lapsi on erityistä tukea tarvitseva (3§), ja jonka palvelutarpeen selvittää silloin sosiaalityöntekijä. Perusteet on lasten osalta ne, jotka aiemmin siis olivat lastensuojelulain avohuollon asiakkuuden perusteena... kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa, tai lapsi omalla käytöksellään vaarantaa. Näissäkin tilanteissa, mikäli lapsen, nuoren ja perheen tuki pystytään järjestämään sosiaalihuoltolain luettelemilla tai muilla ns.tavallisilla tukitoimilla, ne tulee järjestää ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Laki turvaa näiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden ja lasten tuen tarpeet kuitenkin velvoittavammin kuin muiden "tavallisten" sosiaalihuollon asiakkaiden: hoidon ja huolenpidon turvaavat päätökset velvoittavat myös oikeasti järjestämään tarpeen mukaiset ja asiakkaan asiakassuunnitelmaan kirjatut tukipalvelut. Tämä lain 46 § tulee voimaan vasta 1.1.2016. Ajatus on, että tämä vuosi valmistellaan asiat kunnissa niin, että näitä tukipalveluja myös pystytään toteuttamaan, vaikka niiden järjestäminen olisi jonkin muun toimialan tehtävänä.
Varsinaisen lastensuojelun asiakkuuteen jatkossa siis tulevat vain ne kaikkein vaikeimmat elämäntilanteet ja tarpeet. Lastensuojelun asiakkaallakin on aina oikeus saada myös kaikkia ns.yleisiä palveluja, mutta lisäksi lastensuojelun erityisiä tukitoimia, kuten tehostettua perhetyötä, perhekunotutusta, taloudellista tukea lastensuojeluperustein, avohuollon sijoitus, kiireellinen sijoitus, huostaanotto, jälkihuolto.
Lastensuojelun asiakasprofiili tulee ajan myötä siis muuttumaan ja edellyttää riittävää osaamista. Siksi lastensuojelun erikoistumiskoulutus tarvitaan välttämättä sekä alemman korkeakoulututkinnon opintojen jälkeen että ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen.
Käytännössä samat lapsiperheiden tukityötä tekevät työntekijät voivat toimia sekä sosiaalihuoltolain mukaisessa lapsiperheiden tukityössä, ja tehdä myös lastensuojelun asiakastyötä. Palvelutarpeen arvioinnin toimintamallit tulevat eniten muuttumaan.
Sosiaalihuoltolain puolelta löytyy myös lastensuojelulaista tuttu pykälä, joka edellyttää lapsiperheiden kasvatuksen tukemiseksi tehtävää monialaista ja -toimijaista yhteistyötä: lapsiperheiden neuvonta ja ohjaus, vertaisryhmät, erilaiset tukiryhmät lapsille ja vanhemmille, "koko kylä kasvattaa", vanhempainkoulut, perheasioiden sovittelu ym. ovat esimerkkejä jo käytössä olleista keinoista kasvatuksen tukemiseksi.
Samoin sosiaalihuoltolaissa on pykälä, mikä edellyttää lapsen tarpeiden selvittämistä silloin kun esim. lapsen vanhempi on päihdepalvelujen tai mielenterveyshoidon asiakkaana. Tämäkin pykälä on jo tuttu lastensuojelulaista.
Hienoa on, että sosiaalihuoltolaki nostaa läheisten merkityksen esille paremmin kuin mitä se on ollut lastensuojelulaissa, jonka mukaan läheisverkoston mahdollisuudet pitää selvittää vasta kun lapsen sijoitusta pois kodistaan suunnitellaan. Hyvä ammattikäytäntö on tietenkin se, että läheiset ovat mukana jo silloin kun lapsen ja perheen tuen tarvetta selvitetään ja tukitoimia suunnitellaan. Sosiaalihuoltolain mukaan läheisten tulisi saada myös tukea läheistoimintaansa, tarvittaessa läheisille voidaan tehdä oma tukisuunnitelmansa. Voisin kuvitella, että kannattaa tukea läheisiä esim. matkakuluissa ja kaikessa siinä, mikä mahdollistaa läheiselle aktiivisen osallistumisen asiakkaan tukemiseen.
Uutta reformia tarvitaan siis kuntien lapsiperhepalveluihin, palvelutarpeen arviointiin ja riittävien lapsen ja perheen tarpeisiin vastaaviin palveluihin, mutta myös lastensuojeluun.
Kiireellisen sijoituksen muutos tulee voimaan vasta 1.1.2016. Lapsi voidaan tämän jälkeen sijoittaa kiireellisesti vain jos hän on välittömässä vaarassa. Nyt on vuosi aikaa uudistaa työskentelymallit kiireellistä tukea tarvitsevien lasten tuen turvaamisesta erityisesti mikäli jo ollaan tilanteessa, jossa huostaanottoa on ollut välttämätöntä ryhtyä valmistelemaan. Valmisteluajan aikana lapsen turvallisuus tulee jollain tavalla taata: avohuollon sijoitus kun on mahdollinen vain vapaaehtoisesti, eikä rajoitustoimenpiteitä voida käyttää. Erityisen vaativaa turvaaminen tulee olemaan monien nuorten osalta, joita enimmäkseen viime vuosina on kiireellisesti sijoitettu. Välitön vaara ei ole aina ollut se kiireellisen sijoituksen peruste, vaan nimenomaan nuoren pitkään jatkunut kriisitilanne, joka on edellyttänyt ns.pysäyttämistä. Tämä ei ole 1.1.2016 jälkeen siis mahdollista ilman välitöntä vaaraa.
Lapsiperheiden kotipalvelua koskeva SH-lain pykälä tuli voimaan siis jo 1.1.2015. Kannattaa huomata, että jo vanhassakin sosiaalihuoltolaissa oli vuodesta 1983 alk. perheillä oikeus saada kotipalvelua, mutta tosiasiallisesti sitä ei ole ollut saatavana.
Muut pykälät tulevat voimaan 1.4.2015, lukuunottamatta siis kiireellistä sijoitusta, erityisen hoidon ja huolenpidon turvaavia päätöksiä (46§), henkilökunnan ilmoittamisvelvollisuutta epäkohdista ja ilmoituksen johdosta tarvittavia toimenpiteitä koskien (48 § ja 49 §), joista Valvira tullee antamaan lisäohjeita. Asiat tulee oletettavasti sisällyttää kunnan omavalvontasuunnitelmaan. STM:n sivuilta löytyvässä koulutustilaisuuden tallenteessa on myös Valviran esitys.
STM lupaa laatia myös oppaita.
Tässä linkki STM:n sivuille, jossa lakivalmistelusta sekä tieto meneillään olevista lakikoulutuksista. Sivuilla on koulutuspäivien videotallenteet.
Tässä linkki sosiaalihuoltolaki-asiakirjoihin eduskunnan sivuille.
Tässä linkki Akaan lapsiperhepalvelujen kehittämishankkeen sivuille.
Ja hankkeen blogiin, jota ylläpidän.
Haasteita siis riittää, mutta suunta on oikea! Tarvitaan paljon yhteistyötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti